Meillä oli siis ensimmäinen näytteenoton tunti heti toisena koulupäivänä ja meitä oli meidän laboratorioryhmässä n.12 henkilöä. Ensimmäisen tunnin aiheena oli ihopistosnäytteenotto ja hemoglobiinin mittaus, tunnista täytettiin lisäksi raportti, joka oli vähän sellainen aukon täyttö tyyppinen lappu.
Muistan että oltiin ihan sekaisin kun opettajat (meillä oli siis poikkeuksellisesti kaksi opettajaa silloin) alkoivat puhumaan kontrolleista, tuffereista, kyveteistä, lanseteista ym. Ei ollut mitään tietoa mikä oli mikäkin, onneksi joku rohkea sitten huomauttikin, että nuo sanat täytyy aluksi ns. suomentaa meille.
Jakauduimme sitten neljään kolmenhengen porukkaan ja aloimme tehdä hemoglobiinin mittausta toisiltamme. Ensiksi tosin opeteltiin hemoglobiinimittariin tekemään kontrollit ym. ihan uusi asia minulle, ei tullut mieleenkään että niitä laitteita täytyy varmasti säännöllisesti tarkastella.
Ensiksi jännitti kauheasti kun piti tehdä reikä toisen oppilaan sormenpäähän ja kun onnistuin vielä heittämään lansetin (eli sellainen pieni muovinen kapistus, jonka sisältä tulee neula) tavalliseen roskikseen särmäisjäteastian sijaan, oli kauhea morkkis että mitä sitä nyt sillai tuli mokattua..
Mutta muuten onnistuin hemoglobiinin mittauksessa ja sain varmasti ihan luotettavan tuloksenkin aikaiseksi.
Nyt kun muutaman kerran on tullut tuota ihopistosta harjoiteltua, niin huomaa että se hätä ja kiire alkaa menemään ohi ja pystyy aina vain rauhallisemmin suorittamaan tuon toimenpiteen..:) Olen myös huomannut, että toisten luokkatoverien kanssa on helpompi työskennellä kuin toisten, tarvitsee olla se samalla aaltopituudella oleva kaveri, niin ei itsekkään hermostu niin paljoa.
-Virpi-
maanantai 23. marraskuuta 2015
Koulun aloitus
Koulu alkoi siis tänä syksynä elokuun lopussa ja hieman oli perhosia vatsanpohjassa ensimmäisenä päivänä. Olin vielä edellisen päivän ennen kuin koulu alkoi töissä iltavuorossa, joten ei kyllä sinäänsä ehtinyt paljoa stressailemaan edellisenä yönä.
Ensimmäiset päivät olivat tutustumista uusiin luokkatovereihin, meitähän aloitti yli 40 uutta bioanalyytikko-opiskelijaa nyt syksyllä ja meidät on jaettu kahteen "luokkaan". Kävimme myös läpi kaikkea kouluun liittyvää ja tutustuimme itse koulu rakennukseen. Päivät olivat lyhyitä, mutta silti kun kotiin pääsi oli kyllä aivan kaikkensa antanut olo.. Informaatioähkyä ehkäpä.
Alkupäivät meillä oli opiskelijatutorit koko ajan vähän niin kuin matkassa mukana, mutta pakko oli nopeasti alkaa itse omaksua kaikke, sillä tutorit lähtivät työharjoitteluun lähes heti, joten koulussa heitä ei ollut tavoitettavissa.
Koulu alkoi siis keskiviikko päivänä ja sitä seuraavana maanantaina alkoikin sitten opiskelu. Muistaakseni meillä oli aamulla jotakin kouluterveydenhoitoon liittyvää infoa ja oliskohan sen jälkeen ollut ehkäpä ensiavun teoriaa tai jotakin sellaista. Äkkiä sitä unohtaa kun rupeaa miettimään, että ei tuosta ole kuin kolmisen kuukautta.
Ensimmäiseksi meillä tosiaan alkoi turvallisuusosamisen, anatomian ja fysiologian, kemian ja matematiikan ja näytteenoton teoria ja laboraatiot. Tiistaina meillä olikin ensimmäiset näytteenoton tunnit ja niitä varten oltiin käyty hankkimassa valkoiset laboratoriotakit. Olin innoissani kun opettaja antoi meille sellaisia muovisia kynäkoteloita, jotka laitetaan taskunsuojaksi, olo oli niin ammattimainen.
Ensimmäiset päivät ja viikot olivat aika kuluttavia, sillä uutta tietoa, tapoja ym tuli koko ajan niin paljon, että täytyi pysyä tarkkana että kaiken sai muistiin. Kuitenkin nopeasti tuonne kouluun sopeutui mukaan ja luokkalaistenkin kanssa tuli tutuiksi aika nopeasti. Ehkä sekin että on ollut asiakaspalvelu työssä, helpottaa uusien ihmisten kohtaamista.
Tälläistä tällä kertaa.
-Virpi-
Ensimmäiset päivät olivat tutustumista uusiin luokkatovereihin, meitähän aloitti yli 40 uutta bioanalyytikko-opiskelijaa nyt syksyllä ja meidät on jaettu kahteen "luokkaan". Kävimme myös läpi kaikkea kouluun liittyvää ja tutustuimme itse koulu rakennukseen. Päivät olivat lyhyitä, mutta silti kun kotiin pääsi oli kyllä aivan kaikkensa antanut olo.. Informaatioähkyä ehkäpä.
Alkupäivät meillä oli opiskelijatutorit koko ajan vähän niin kuin matkassa mukana, mutta pakko oli nopeasti alkaa itse omaksua kaikke, sillä tutorit lähtivät työharjoitteluun lähes heti, joten koulussa heitä ei ollut tavoitettavissa.
Koulu alkoi siis keskiviikko päivänä ja sitä seuraavana maanantaina alkoikin sitten opiskelu. Muistaakseni meillä oli aamulla jotakin kouluterveydenhoitoon liittyvää infoa ja oliskohan sen jälkeen ollut ehkäpä ensiavun teoriaa tai jotakin sellaista. Äkkiä sitä unohtaa kun rupeaa miettimään, että ei tuosta ole kuin kolmisen kuukautta.
Ensimmäiseksi meillä tosiaan alkoi turvallisuusosamisen, anatomian ja fysiologian, kemian ja matematiikan ja näytteenoton teoria ja laboraatiot. Tiistaina meillä olikin ensimmäiset näytteenoton tunnit ja niitä varten oltiin käyty hankkimassa valkoiset laboratoriotakit. Olin innoissani kun opettaja antoi meille sellaisia muovisia kynäkoteloita, jotka laitetaan taskunsuojaksi, olo oli niin ammattimainen.
Ensimmäiset päivät ja viikot olivat aika kuluttavia, sillä uutta tietoa, tapoja ym tuli koko ajan niin paljon, että täytyi pysyä tarkkana että kaiken sai muistiin. Kuitenkin nopeasti tuonne kouluun sopeutui mukaan ja luokkalaistenkin kanssa tuli tutuiksi aika nopeasti. Ehkä sekin että on ollut asiakaspalvelu työssä, helpottaa uusien ihmisten kohtaamista.
Tälläistä tällä kertaa.
-Virpi-
perjantai 6. marraskuuta 2015
Pääsykokeet
Bioanalyytikon koulutusohjelmaan Turkuun oli haku siis keväällä 2015. Haku päättyi huhtikuun alussa ja muistaakseni ennakkomateriaali pääsykokeisiin julkaistiin samoihin aikoihin. Täytin hakupaperit omana syntymäpäivänäni, joka osui pääsiäiseen ja samlla tulostin pääsykoemateriaalit. Pääsykoemateriaalien tulostus vaati tosin kärsivällisyyttä meidän vanhalla tulostimella, joka tilttasi aina vähän väliä. Jokaisessa materiaalissa oli noin 20 sivua keskimäärin ja halusin tulostaa ne siksi että en pysty koneelta lukemaan samalla tavalla jotain tekstiä kuin paperilta.
Ennakkomateriaaleissa oli aiheena sote-uudistus, näyttöön perustuva hoitotyö, etiikkaa ja hieman DNA, RNA ja kromosomi juttuja. Luin pääsykoe materiaalit moneen kertaan läpi ja tein niistä muistiinpanoja samalla, tosin muistiinpanoja en sinäänsä enää lukenut läpi, vaan itselleni on jotenkin helpompaa kun kirjoittaa samalla kuin lukee. Aina kun töissä oli pahempi päivä, niin oikein teki mieli taas lukea, että pääsisin kouluun.
Pääsykoe stressiä pahensi vielä se, että pääsykoekutsujen lähetyksessä oli jotain ongelmia ja muistaakseni vasta alle viikko ennen pääsykoetta tuli kutsu! Olin kyllä aika varma että pääsisin pääsykokeisiin, sillä hain aikaisemmin suorittamallani merkonomin päästötodistuksella kouluun ja sillä jäi vain 2 pistettä pois täysistä. Olen myös suorittanut lukion, mutta sen päättötodistuksella olisin saanut huonommat lähtöpisteet.
Varsinaisen pääsykoepäivänä matkustin sitten turkuun pääsykokeisiin. Pääsykokeissa oli kolme eri osuuta: ennakkoaineiston pohjalta olevat tehtävät, matematiikan osio ja englanninkielen ymmärtämiskoe. Aluksi tuntui helpolta vastailla ennakkomateriaaliin pohjautuviin kysymyksiin, mutta sitten koe vaikeutui ja englannissa teksti käsitteli potilasturvallisuutta. Englannin teksti tuntui siltä ettei sitä olisi välttämättä ymmärtänyt suomeksikaan kunnolla ja kaiken lisäksi kymmenestä kysymyksestä piti saada 6 oikein eli yli puolet! Matematiikkassa osasin kaikki laskut yhtälöt ym. mutta kun tuli yksikönmuunnoksia iskikin tenkkapoo kun en muistanut oikeasti esimerkiksi kuinka monta milligrammaa 1 gramma on. Tuntui niin ärsyttävältä ettei tuollaista ns. ala-asteen juttua muistanut.
Kokeen jälkeen fiilikset olivat vähän sekavat, sillä tiesin että osasin kyllä, mutta kun jokaisesta osiosta piti saada hyväksytty niin se englannin osuus jäi vähän kaivertamaan, en meinaan ollut täysin varma vastauksistani. Kaikki kysymykset olivat lisäksi monivalintaa ja ne merkattiin mustaamalla vastauskaavakkeeseen aina oikean vaihtoehdon ympyrä, joten sai olla tarkkana että vastasi oikeaan kohtaan. Aikaa kokeessa oli 3 tuntia ja käytin sen kaiken melkein. Ajellessani takaisin kotiin, mietin kyllä koko matkan koetta.
Oli kyllä suuri helpotus kun sitten heinäkuun alussa n. kuukausi kokeen jälkeen tuli hyväksytty tulos ja pisteitä oli 91,5/100! Ja omissa papereissani taisi lukea että alin hyväksytty oli 78 pistettä. Koepisteitä sain 63,5/70 ja alin hyväksytty oli 50. Ihan hyvin siis suoriuduin ja voi olla että nuo alimmat pisteet ovat muuttuneet vielä lopullisen hyväksymisen myötä kun varasijoilta on päässyt ihmisiä.
Tälläistä tällä kertaa
-Virpi-
Ennakkomateriaaleissa oli aiheena sote-uudistus, näyttöön perustuva hoitotyö, etiikkaa ja hieman DNA, RNA ja kromosomi juttuja. Luin pääsykoe materiaalit moneen kertaan läpi ja tein niistä muistiinpanoja samalla, tosin muistiinpanoja en sinäänsä enää lukenut läpi, vaan itselleni on jotenkin helpompaa kun kirjoittaa samalla kuin lukee. Aina kun töissä oli pahempi päivä, niin oikein teki mieli taas lukea, että pääsisin kouluun.
Pääsykoe stressiä pahensi vielä se, että pääsykoekutsujen lähetyksessä oli jotain ongelmia ja muistaakseni vasta alle viikko ennen pääsykoetta tuli kutsu! Olin kyllä aika varma että pääsisin pääsykokeisiin, sillä hain aikaisemmin suorittamallani merkonomin päästötodistuksella kouluun ja sillä jäi vain 2 pistettä pois täysistä. Olen myös suorittanut lukion, mutta sen päättötodistuksella olisin saanut huonommat lähtöpisteet.
Varsinaisen pääsykoepäivänä matkustin sitten turkuun pääsykokeisiin. Pääsykokeissa oli kolme eri osuuta: ennakkoaineiston pohjalta olevat tehtävät, matematiikan osio ja englanninkielen ymmärtämiskoe. Aluksi tuntui helpolta vastailla ennakkomateriaaliin pohjautuviin kysymyksiin, mutta sitten koe vaikeutui ja englannissa teksti käsitteli potilasturvallisuutta. Englannin teksti tuntui siltä ettei sitä olisi välttämättä ymmärtänyt suomeksikaan kunnolla ja kaiken lisäksi kymmenestä kysymyksestä piti saada 6 oikein eli yli puolet! Matematiikkassa osasin kaikki laskut yhtälöt ym. mutta kun tuli yksikönmuunnoksia iskikin tenkkapoo kun en muistanut oikeasti esimerkiksi kuinka monta milligrammaa 1 gramma on. Tuntui niin ärsyttävältä ettei tuollaista ns. ala-asteen juttua muistanut.
Kokeen jälkeen fiilikset olivat vähän sekavat, sillä tiesin että osasin kyllä, mutta kun jokaisesta osiosta piti saada hyväksytty niin se englannin osuus jäi vähän kaivertamaan, en meinaan ollut täysin varma vastauksistani. Kaikki kysymykset olivat lisäksi monivalintaa ja ne merkattiin mustaamalla vastauskaavakkeeseen aina oikean vaihtoehdon ympyrä, joten sai olla tarkkana että vastasi oikeaan kohtaan. Aikaa kokeessa oli 3 tuntia ja käytin sen kaiken melkein. Ajellessani takaisin kotiin, mietin kyllä koko matkan koetta.
Oli kyllä suuri helpotus kun sitten heinäkuun alussa n. kuukausi kokeen jälkeen tuli hyväksytty tulos ja pisteitä oli 91,5/100! Ja omissa papereissani taisi lukea että alin hyväksytty oli 78 pistettä. Koepisteitä sain 63,5/70 ja alin hyväksytty oli 50. Ihan hyvin siis suoriuduin ja voi olla että nuo alimmat pisteet ovat muuttuneet vielä lopullisen hyväksymisen myötä kun varasijoilta on päässyt ihmisiä.
Tälläistä tällä kertaa
-Virpi-
torstai 5. marraskuuta 2015
Miksi bioanalyytikoksi
Kuten jo edellisessä postauksessani kerroin, en siis joskus tiennyt edes mikä bioanalyytiiko on. Olen työskennellyt tähän syksyyn asti 5 vuotta kaupan kassalla ja sattumoisin eräänäpäivänä eräs työkaverini pääsi opiskelemaan bioanalyytikoksi. En tuolloin noteerannut asiaa juuri mitenkään, enkä ajatellut koko asiaa enempää. Kuitenkin noin vuosi sitten alkoi työpaikallani ilmetä asioita, joista en oikein pitänyt ja alkoi päivä päivältä tuntua siltä että nyt tarvitaan maisemanvaihdosta.
Noin vuosi sitten eräässä iltavuorossa keskustelinkin tämän työkaverini kanssa, joka opiskeli bioanalyytikoksi ja samalla työskenteli vielä kaupassakin. Kysyin häneltä ikäänkuin jotain jutustellakseni, että mitä hän oikeasti siellä koulussa ja työharjoittelussa sitten tekee? Hän kertoi, että oli työharjoittelussa yksityisellä lääkäriasemalla, jossa hän otti verinäyteitä asiakkaista ja teki myös kaikenlaista muuta näytteenottoa.
Kiinnostuin kovasti työkaverini jutuista ja aloin heti selailla, että milloin olisi seuraava haku bioanalyytikoksi ammattikorkeakouluihin ja mitkä olisivat mahdolliset pääsyvaatimukset. Plussaa oli, että bioanalyytikoksi pääsi opiskelemaan suhteellisen suuri määrä kaikista hakijoista, joten olisi aika varmaa päästä sisälle, jos vaan keskittyisi pääsykokeisiin kunnolla. Pettymyksekseni huomasin kuitenkin että seuraavat pääsykokeet olisivat vasta keväällä 2015, mutta päätin yrittää jaksaa sinne asti.
Aloin myös seuraamaan vähän eritavalla itsekkin näytteenottajan työskentelyä käydessäni laboratorio kokeissa kilpirauhasen vajaatoimintani takia. Työterveyshän minulla oli yksityisellä lääkäriasemalla ja tuntui että siellä oli aina niin rauhallinen tunnelma, siistiä ja työ näytti hyvin mielekkäältä. Olen aina ihaillut niitä terveydenhuollon ammattilaisia, joista oikein huokuu sellainen rauhallisuus, tyylikkyys ja ammattitaito.
Päätymiseni opiskelemaan bioanalyytikoksi olikin ehkäpä enemmän sattumaa kuin mitään tarkkaa pohdintaa ja mietiskelyä, asiat vain sattuivat tapahtumaan samaan aikaan ja yksi asia johti toiseen ja nyt sitä sitten opiskellaan kyseistä alaa.
Noin vuosi sitten eräässä iltavuorossa keskustelinkin tämän työkaverini kanssa, joka opiskeli bioanalyytikoksi ja samalla työskenteli vielä kaupassakin. Kysyin häneltä ikäänkuin jotain jutustellakseni, että mitä hän oikeasti siellä koulussa ja työharjoittelussa sitten tekee? Hän kertoi, että oli työharjoittelussa yksityisellä lääkäriasemalla, jossa hän otti verinäyteitä asiakkaista ja teki myös kaikenlaista muuta näytteenottoa.
Kiinnostuin kovasti työkaverini jutuista ja aloin heti selailla, että milloin olisi seuraava haku bioanalyytikoksi ammattikorkeakouluihin ja mitkä olisivat mahdolliset pääsyvaatimukset. Plussaa oli, että bioanalyytikoksi pääsi opiskelemaan suhteellisen suuri määrä kaikista hakijoista, joten olisi aika varmaa päästä sisälle, jos vaan keskittyisi pääsykokeisiin kunnolla. Pettymyksekseni huomasin kuitenkin että seuraavat pääsykokeet olisivat vasta keväällä 2015, mutta päätin yrittää jaksaa sinne asti.
Aloin myös seuraamaan vähän eritavalla itsekkin näytteenottajan työskentelyä käydessäni laboratorio kokeissa kilpirauhasen vajaatoimintani takia. Työterveyshän minulla oli yksityisellä lääkäriasemalla ja tuntui että siellä oli aina niin rauhallinen tunnelma, siistiä ja työ näytti hyvin mielekkäältä. Olen aina ihaillut niitä terveydenhuollon ammattilaisia, joista oikein huokuu sellainen rauhallisuus, tyylikkyys ja ammattitaito.
Päätymiseni opiskelemaan bioanalyytikoksi olikin ehkäpä enemmän sattumaa kuin mitään tarkkaa pohdintaa ja mietiskelyä, asiat vain sattuivat tapahtumaan samaan aikaan ja yksi asia johti toiseen ja nyt sitä sitten opiskellaan kyseistä alaa.
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Aloitus
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, josko pitäisi alkaa pitämään blogia omasta opiskelusta. Tarve blogin pitämiselle lähti ehkä siitä, että nyt opiskelujen alkuvaiheessa olen huomannut, miten vaikeasti on saatavilla tietoa bioanalyytikoksi opiskelemisesta ja todella harva ihminen edes tietää, että mikä se sellainen bioanalyytikko on.
Bioanalyytikko on siis vanhalla nimikkeellään laboratorionhoitaja, ei mielestäni kyllä mitenkään helposti tule yhdistettyä näitä kahta tutkintoa toisiinsa. Itse kun valmistauduin pääsykokeisiin, googlettelin bioanalyytikko-nimikettä ja tuloksena oli lähinnä koulujen sivuja, joissa hyvin ylimalkaisesti kerrottiin kyseisestä työstä. Bioanalyytikko on kuitenkin hyvin monipuolinen ammatti ja suuntautumisvaihtoehtoja on monia!
Luulen myös että jo ei niin kuvaileva ammattinimike aiheuttaa sen, että ihmiset eivät tiedä mikä bioanalyytikko on, eivätkä edes tiedä kyseisestä koulutuksesta ja ammatista ja sen olemassa olosta, harmi sinäänsä. Itsekkin muistan joskus vuosia sitten ihmetelleeni, että mikä se sellainen bioanalyytikko on ja ajattelin jollain oudolla tavalla että se jollain tavalla on sekoitus elintarviketeollisuutta (?!!?!?!?!?) ja insinööriyttä (?!?!?!?). Nyt kyllä naurattaa jo tuo silloinen kömmähdys.
Toivottavasti tätä blogia lukisi edes joku, joka ei kyseistä alasta paljoa tiedä, mutta joka innostuisi sinne hakemaan tämän blogin ansiosta..:) Tavoitteena on siis kirjoitella ihan omasta ilosta ja muita inspiroidakseni.
-Virpi-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)