Näytteenotto syksy 2015

Lomailija täällä hei :)

Epävirallista lomaviikko vietellään tässä, paljon on kyllä ollut koulujuttuja tehtävänä ja eilenkin tein mikrobiologian parityötä monta tuntia. Tehtiin esitys suolistoinfektioita aiheuttavista bakteereista, Shigelloista, Salmonellasta, Kampylobakteereista ja Yersinioista. Mun osuus oli vain nuo Kampylobakteerit ja Yersiniat ja silti oikeasti meni kauheasti aikaa tuohon, kun löytyi niin paljon mielenkiintoista tietoa, että meinasi tulla jo runsaudenpula. No esitys on 15.3, joten saa nähdä mitä mieltä opettaja sitten on.

Ajattelin nyt kertoilla vähän näytteenotosta. Näytteenottoahan meillä nyt on harjoiteltu heti alusta asti ja nyt kevään työharjoittelunkin (3 viikkoa) aihe on näytteenotto ja asiakaspalvelu. Olemme harjoitelleet ihopistosnäytteitä ja laskimoverinäytteitä, ja ihopistosnäytteistä meillä olikin syksyllä ns. näyttökoe ja nyt vähän runsaan kuukauden päästä meillä on laskimoverinäytteenotto koe, johon meille tulee ihan oikeita potilaita.

Mikroputki, joka siis on tässä melko oikeassa mittakaavassa, huomattavasti pienempi kuin tavallinen vakuumiputki.

Kyvetti

Ensimmäisellä tunnilla harjoittelimme niin kuin aikaisemmin jo kerroin ihopistosnäytteenottoa. Ihopistosnäytteenotto tarkoittaa sitä, että joko sormenpäähän taikka esimerkiksi kantapäähän (vastasyntyneet) tehdään pienellä neulalla, jota kutsutaan lansetiksi reikä ja siitä otetaan verinäyte. Ihopistosnäyte voidaan ottaa joko kyvettiin, kapillaariin taikka mikroputkeen ja sen etuna on että verta tarvitaan vähän. Tosin tämä on kyllä mielestäni tällä hetkellä paljon vaativampaa kuin laskimoverinäytteenotto, sillä tekniikan on oltava hallussa, jotta saa esimerkiksi kapillaarin täyttymään ilman ilmakuplia ja mikroputkeen tarvittavan määrän verta.

Lansetti

Kapillaari putki

 
Toisilla näytteenoton laboraatiotunneilla otimmekin sitten jo laskimonäytteitä, joissa meitä oli opettajan lisäksi auttamassa vanhemmat opiskelijat. Silloin jäi kyllä todella hyvä fiilis, sillä sain heti ensimmäisellä kerralla verta tulemaan putkeen. Vähän kyllä jännitti kun ensimmäistä kertaa oli neula kädessä ja pistettiin opiskelukaveria oikeasti suoneen. Ensimmäisten tuntien jälkeen alkoi jotenkin tökkimään ja en saanut millään verta tulemaan putkeen, mutta joululoman jälkeen alkoi homma sujua ja nyt on jo vähän itsevarmempi olo sen suhteen.

Vakuumiputkia (tosin meillä koulussa ei ihan tämänlaisia ole, korkkien väritkin ovat vähän erit)

Laskimoverinäytteitä otetaan nykyään pitkälti vakuumitekniikalla, jolla tarkoitetaan sitä että veri ei ole ns. avoverta ja oikein otettuna veren tulisi kulkea kokoajan suljettua järjestelmää pitkin, ilman riskiä että näytteenottaja joutuu kosketuksiin potilaan veren kanssa. Putket, joihin näyte siis otetaan sisältävät vakuumin (tyhjiön), joka imee putken itsestään täyteen merkkiviivaan.

Staaseja eli kirstyssiteitä, joilla etsitään suoni potilaalta

Uudenlainen turvaneula, joita tuli nyt keväällä koulullekkin käyttöön

Avonäytteenotossa taas laskimosta otetaan verta niin, että se tulee suoraan neulaa pitkin koeputkeen eikä putkessa ole enää vakuumia, sillä korkki on avattu. Avonäytteenotossa tarvitaan näppäryyttä ja nopeutta, varsinkin kun harjoittelukohteena on hyvä suoninen opiskelutoveri, jolta yleensä verta tulee pulppuamalla. Avonäytteen ideana onkin, että mikäli potilaalla on hyvin ohuet ja hauraat suonet, vakuumilla otettaessa suoni voi ikäänkuin imeytyä umpeen alipaineen takia ja avonäytteessä alipainetta ei ole, niin näyte saadaa huonoistakin suonista.

Avonäyte neula

Näytteenotto on ollut kyllä yksi suosikki aineistani ja se on myös paljon muuta kuin pistämistä, sillä bioanalyytikon täytyy tietää myös miten näyte saadaan tarpeesti laadukkaasti otettua, ilman että esimerkiksi punasolut hajoavat ennen analysointia. Myöskin kaikki näytteen tutkiminen on turhaa, jos näyte on jostain syystä pilalla. Niinkin yllättävä asia kuin että otetaan väärältä potilaalta näyte, tuhoaa koko prosessin, sillä kaikkia näytteitä ei oteta samanlaisiin putkiin ja putket sisältävät eri lisäaineita. Kokoveri näytettä tarvittaessa esimerkiksi perusverenkuvan tekoon ei voida käyttää seerumia.

Joissakin työpaikoissa tätä pistelemistä on paljonkin, mutta on myös paljon laboratorioita, joissa tätä ei tehdä ollenkaan ja työnkuvaan kuuluu esimerkiksi patologialla kudoleikkeiden tekeminen ja tutkiminen. Jos kovin kova neulakammo on, niin ala ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, mutta lievästäkin kammosta voi päästä eroon. Suurimmalta osalta kyllä onnistuu kun pistää toista ihmistä, mutta harvempi varmasti tykkää siitä että itseään pistää. Itse olen aika neutraali sen suhteen, mielestäni pistäminen ei tunnu miltään.

Näytteenottokärry, vähän huono kuva googlesta..:)

Tässä tälläistä tältä erää..

-Virpi-

Höpinää tauon jälkeen

Heipparallaa.

Enpä ole pitkään aikaan tänne blogiin saanut aikaiseksi kirjoitella mitään, ehkä nyt olisi vähän niin kuin uusi alku. Ajattelin että jos alkaisin säännöllisesti joka viikko tekemään yhden päivityksen sen viikon koulu asioista ja yhden päivityksen jostain muusta (esimerkiksi. tunteita matkan varrelta ja muuta vähän vapaa muotoista löpinää).

Totuushan on se, että nytkin pitäisi tehdä mikrobiologian etätehtävää suolistobakteereista, mutta muistinpa tämän blogin kun tuli ilmoitus että on joku kommentoinutkin tänne :) Eli tuli kauhea hinku päivittää tänne vähän kuulumisia. Mikä siinä mahtaakin olla että aina kun pitäisi kouluhommia tehdä, niin aina jopa siivoaminen tuntuu kamalan mielekkäältä hommalta..

Koulua on nyt siis taas ollut n1,5 kk ja talvilomaa pukkaa ensiviikoksi. Tosin virallista talvilomaahan meillä ei ole, vaan viikkoa kutsutaan itsenäisen opiskelun viikoksi ja lähitunteja ei siis ole. Toisaalta tulee kyllä tarpeeseen tämä itsenäisen opiskelun viikko, sillä ruotsin suullinen tentti on heti loman jälkeen ja parilla itsenäisellä tehtävällä deadline viikon 8 lopulla. Jokapäivälle kyllä siis on jo ohjelmaa tiedossa.

Teen vielä erillisen postauksen kursseista, jotka ovat nyt keväällä alkaneet ja kerron niistä tarkemmin.

-Virpi-